perjantai 13. syyskuuta 2019

KIRKON MURROS

On tullut aika, että kirkko on joutunut Saatanan otteeseen. Eikös siitä ole jo ollut ennustettukin. Priden suojeleminen ja tyrkytys on nyt ollut se kirkon pahin moka. Ei järkeen käy sellainen ajatus, että kirkko menee suvaitsevaisuudessaan niin pitkälle, että pitää kaikkea suvaita, etenkin sellaista, mikä on Jumalan silmissä kauhistus. Meillä on kyllä Raamatussa ihan selvät ohjeet ja neuvot, mikä on Jumalalle kauhistus, miksi nyt siis kirkko sellaiseen sekoaa?
On eräänlainen murroksen aika, paha on pesiytynyt kirkon rakenteisiin, tuntuu kuin ihan uhallakin ihmiset vastustavat Jumalaa ja Jumalan tahtoa ja luomistyötä. Mutta niinhän on lopunaikoina ennustettukin käyvän.

Itse irroittauduin evankelisluterilaisesta kirkosta, koska löysin vaimoni kanssa uskoani paremmin vastaavan seurakunnan Vapaakirkosta. En eronnut kirkosta minkään rahan takia, se on kuitenkin pieni summa, mikä on kirkollisveroa. Enkä eronnut siksi, että olisin uskonut jotain muuta kuin mitä uskontunnustuksessa sanotaan. Huomasin kirkkoon pesiytyneen pahan ja en voinut sitä sulattaa, että irstailut samaa sukupuolta olevan kanssa sallitaan kirkon piireissä.
Yksi asia on varma: vielä tulee aika ja se tulee pian, että Jumala rankaisee tuon touhun, tekee siihen kertakaikkisen lopun, mutta niinkuin Ilmestyskirjassa sanotaan, sallii Jumala pahan vielä vähän aikaa riehua maailmassa.

Olin evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä siksi, että se oli äidin ja isän perintönä minulle jäänyt. Mutta silloin lapsuuteni aikaan kirkon meininki olikin ihan eri kuin nyt. Toisaalta olin myös kirkon jäsenenä siksi, että halusin pitää puolia islamia vastaan, olla tilastoissa mukana kirkon jäsenenä.
Mutta yksi ihminen ei voi pelastaa kirkkoa, jos se on jo saatu niin pahaan jamaan, että kirkoista tehdään ravintoloita ja niitä muutetaan moskeijoiksi.



Minä olen aina ollut uskon ihminen, olen oppinut luottamaan siihen, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksen opettaneen. Uutena asiana minulle tuli kuitenkin omaksua uusi kaste, että minut kastetaan uudelleen nyt kun olen uskova. Uskossa olen ollut yli kolmekymmentä vuotta, välillä enemmän ja vähemmän langennut, mutta aina katumuksen kautta saanut kokea anteeksisaamisen ja uuden armon. Se armo on todellakin yhtä tuore ja uusi ollut joka kerta.
Puhujaa minusta ei ole koskaan tullut, olen joskus miettinyt, että olenko riittävä, onko minulla uskossani jotain puutettta, kun en ole sellaiseksi puhujaksi tullut. Mutta olen sen aikojen kuluessa alkanut ymmärtää, että minun tehtäväni on musiikin puolella, nimenomaan säveltäminen, sanojakin toki teen, mutta säveltämisen lahja on se minun suurin lahja, jota tarvitaan yhtä paljon kuin sanoittajia, laulajia, puhujia. Kirjoittamisen lahjankin olen saanut, jota pyrin myös toteuttamaan.

Facebookissa sitä aina joutuu milloin minkinlaisiin väittelyihin näiden tietämättömien kanssa, joiden mielestä kristinusko on se kaiken pahan alku ja juuri, ja sen nimissä muka on tapettu eniten maailmassa. Mutta minä sanon, että ei se ole sitä oikeaa kristinuskoa, jota Jeesus on meille opettanut. Ainoa oikea usko on se, jonka Jeesus on meille kertonut, rakkaus ja lapsenkaltainen usko.

Nyt siis jatkamme uudessa seurakunnassamme, jossa on jo hyvä ja läheinen tunnelma. Minä olen julkaisemassa seitsemättä spotify-albumiani, kuudes albumi oli tarkoituksella Rigor Mortis, ja se sisälsi rankkaa tekstiä. Seitsemänteen levyyn on tarkoitus tuoda aineksia hengellisistä ja taivaallisista asioista.