KIRKON MURROS

On tullut aika, että kirkko on joutunut Saatanan otteeseen. Eikös siitä ole jo ollut ennustettukin. Priden suojeleminen ja tyrkytys on nyt ollut se kirkon pahin moka. Ei järkeen käy sellainen ajatus, että kirkko menee suvaitsevaisuudessaan niin pitkälle, että pitää kaikkea suvaita, etenkin sellaista, mikä on Jumalan silmissä kauhistus. Meillä on kyllä Raamatussa ihan selvät ohjeet ja neuvot, mikä on Jumalalle kauhistus, miksi nyt siis kirkko sellaiseen sekoaa?
On eräänlainen murroksen aika, paha on pesiytynyt kirkon rakenteisiin, tuntuu kuin ihan uhallakin ihmiset vastustavat Jumalaa ja Jumalan tahtoa ja luomistyötä. Mutta niinhän on lopunaikoina ennustettukin käyvän.

Itse irroittauduin evankelisluterilaisesta kirkosta, koska löysin vaimoni kanssa uskoani paremmin vastaavan seurakunnan Vapaakirkosta. En eronnut kirkosta minkään rahan takia, se on kuitenkin pieni summa, mikä on kirkollisveroa. Enkä eronnut siksi, että olisin uskonut jotain muuta kuin mitä uskontunnustuksessa sanotaan. Huomasin kirkkoon pesiytyneen pahan ja en voinut sitä sulattaa, että irstailut samaa sukupuolta olevan kanssa sallitaan kirkon piireissä.
Yksi asia on varma: vielä tulee aika ja se tulee pian, että Jumala rankaisee tuon touhun, tekee siihen kertakaikkisen lopun, mutta niinkuin Ilmestyskirjassa sanotaan, sallii Jumala pahan vielä vähän aikaa riehua maailmassa.

Olin evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä siksi, että se oli äidin ja isän perintönä minulle jäänyt. Mutta silloin lapsuuteni aikaan kirkon meininki olikin ihan eri kuin nyt. Toisaalta olin myös kirkon jäsenenä siksi, että halusin pitää puolia islamia vastaan, olla tilastoissa mukana kirkon jäsenenä.
Mutta yksi ihminen ei voi pelastaa kirkkoa, jos se on jo saatu niin pahaan jamaan, että kirkoista tehdään ravintoloita ja niitä muutetaan moskeijoiksi.

Minä olen aina ollut uskon ihminen, olen oppinut luottamaan siihen, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksen opettaneen. Uutena asiana minulle tuli kuitenkin omaksua uusi kaste, että minut kastetaan uudelleen nyt kun olen uskova. Uskossa olen ollut yli kolmekymmentä vuotta, välillä enemmän ja vähemmän langennut, mutta aina katumuksen kautta saanut kokea anteeksisaamisen ja uuden armon. Se armo on todellakin yhtä tuore ja uusi ollut joka kerta.
Puhujaa minusta ei ole koskaan tullut, olen joskus miettinyt, että olenko riittävä, onko minulla uskossani jotain puutettta, kun en ole sellaiseksi puhujaksi tullut. Mutta olen sen aikojen kuluessa alkanut ymmärtää, että minun tehtäväni on musiikin puolella, nimenomaan säveltäminen, sanojakin toki teen, mutta säveltämisen lahja on se minun suurin lahja, jota tarvitaan yhtä paljon kuin sanoittajia, laulajia, puhujia. Kirjoittamisen lahjankin olen saanut, jota pyrin myös toteuttamaan.

Facebookissa sitä aina joutuu milloin minkinlaisiin väittelyihin näiden tietämättömien kanssa, joiden mielestä kristinusko on se kaiken pahan alku ja juuri, ja sen nimissä muka on tapettu eniten maailmassa. Mutta minä sanon, että ei se ole sitä oikeaa kristinuskoa, jota Jeesus on meille opettanut. Ainoa oikea usko on se, jonka Jeesus on meille kertonut, rakkaus ja lapsenkaltainen usko.

Nyt siis jatkamme uudessa seurakunnassamme, jossa on jo hyvä ja läheinen tunnelma. Minä olen julkaisemassa seitsemättä spotify-albumiani, kuudes albumi oli tarkoituksella Rigor Mortis, ja se sisälsi rankkaa tekstiä. Seitsemänteen levyyn on tarkoitus tuoda aineksia hengellisistä ja taivaallisista asioista.

ENNAKKOASENTEET

Ajattelin tässä vähän sellaista teemaa, kuin ennakkoasenteet. Ihmisillä on aika paljon monenlaisia ennakkoasenteita toisia ihmisiä kohtaan ja näin he saavat valheellisen, sanoisinko että kuvitteellisen kuvan toisesta.

Se, mistä olen itsekin saanut kokea erilaisia ennakkoluuloja ja -asenteita, on se, että minulla on pitkät hiukset. Monesti minua katsotaan vähän eri tavalla kuin toisia yleisen ennakkoasenteen takia. Joskus minulle sanottiinkin, että mene parturiin tai osta kitara. Minulla on nykyisin yksitoista kitaraa.

Ihmisillä on huono tapa kehitellä erilaisia sovinnaisuussääntöjä, joista poikkeaminen on aina olevinaan jotenkin tuomittavaa.

Se että joku tai jotkut ovat joskus jossain päin maailmaa leimanneet kaikki pitkähiuksiset jonkinlaisiksi, tai oikeastaan he eivät ole leimanneet, vaan ihmiset ovat luoneet itselleen sellaisen ennakkokäsityksen, että kaikki olisivat samanlaisia, kenellä on pitkä tukka ja kaikki kaljut olisivat samanlaisia, kaikki keskipitkät hiukset omaavat olisivat samanlaisia, mutta heissä kaikissa kuitenkin on hyvin paljon eroja.

On myös tosiasia että kaljupäitä on monenlaisia, toiset ovat vanhuuttaan kaljuuntuneet, toisen muuten vaan kaljuuntuneet nuorempana, toiset ovat lääkityksen takia kuten syöpää sairastavat, sitten on niitä, jotka taas työnsä puolesta joutuvat ajamaan hiuksensa kaljuksi, sitten on myös niitä jotka haluavat esittää jotain olemalla kalju, mutta nykyaikana on myös yhä enenevässä määrin kaljupäisyyttä siksi, että ei uskalleta poiketa kaveripiirin tietynlaisesta sovinnaisuussäännöstä.

Ja samoin löytyy pitkähiuksisia, niitä jotka eivät halua hoitaa hiuksia liikaa, vaan haluavat antaa sen kasvaa luonnollisesti, aika paljon luontoihmisiä on näissä, mutta on myös toki ituhippejä ja muita hippejä ja rastafareja, jotka liittyvät enemmän sitten huumepuolelle, mutta myös niin kuin minä, että minulla on ammattini puolesta pitkät hiukset, niin kuin progressiivisessa musiikissa, heavy rockissa, psykedeelisessa musiikissa ja muussa sellaisessa pitkähiuksisten musiikissa on yleensä ollut tapana. Tässäkin on kyllä tietynlainen sovinnaissääntö pohjalla, mutta kuitenkin pitkä tukka antaa uskottavuutta enemmän tämän tyyliselle musiikille. Lyhyt tukka toisi mielestäni turhan kesyn vaikutelman.

Sitten on näitä ennakkoasenteita erilaisia poliittisia puolueita ja vakaumuksia kohtaan. Jos jossain näkyy, että olet esimerkiksi vihreä, perussuomalainen, kokoomuslainen, kommari tai mikä tahansa, aina siitä luodaan ensin mielikuva, että sinä olet sitten se, mitä sinun kannattama puolueesi ylipäätään on.

Sinua ei luokitella enää ihmisenä, ei huomioida enää ihmisen persoonaa, vaan sinut luokitellaan juuri tämän ennakkoasenteellisuuden mukaan.

Tällainen ennakkoasenteellisuus on juuri sitä pahimman laatuista luokittelua, vaikka eihän me saataisi enää nykyään luokitella ihmisiä eri rotuihin, emmekä muutenkaan, sitähän on laissa syrjinnän kielto.

Emme me kyllä saisi ennakkoasenteellisesti luokitella ketään yhtään mihinkään muuhunkaan.

Meidän täytyy osata lähestyä jokaista ihmistä henkilönä. Nykyään on kovasti ollut kuitenkin muotia se, että jos vaan olet esimerkiksi perussuomalainen tai jokin muu kansallismielinen, niin heti ollaan sitä natsileimaa lyömässä.

Ei perussuomalaisissa juurikaan natseja ole siinä määrin, kuin tämä erheellinen luokittelu antaa ymmärtää.

Sitten ennakkoasenteita on myös vaatetuksen suhteen. Minä en tykkää pitää pukua päällä, enkä hirveästi farkkuja, ne ovat jäykkiä ja vastenmielisiä käyttää.

Minun asusteeni on lähinnä kesällä sortsit ja verkkarit ja talvella verkkarit, toppahousut tai maastohousut. Lähinnä sellaisia vaatekappaleita käytän sen takia, että niitä on paljon mukavampi ja käytännöllisempi käyttää.

Jos joku haluaa käyttää farkkuja, käyttäköön, mutta ei minkään vaatteen käyttäminen saisi perustua toisten odotusten tai sovinnaissääntöjen orjuuteen.

Mutta siis ihmisillä on ennakkoasenteita myös näissäkin, että miten pukeutuu. Ei voi kuin pitää sellaista sovinnaisuussääntöä turhana rasitteena ihmiselle, oikeastaan siis tyhminä rasitteena.

Ihmisillä on ennakkoasenteita myös siitä, että minkälaisella autolla ajelet. Onko koulutus minkälainen, minkälainen on palkkaus.

Monesti hyvin palkattu ihminen voi olla paljon tyhmempikin ja aikaansaamattomampi, kuin se, joka saa pientä palkkaa tai joutuu yhdeksän euron päiväpalkalla tekemään näitä valetöitä, joilla paikataan tilastoja.

Tiedän, että näissä valtion orjahommissa on hyvinkin paljon fiksuja ihmisiä, ja taas umpityhmiä luusereita on laitettu hyviin virkoihin. Ehkä osataan pari asiaa, mitkä on opeteltu työssä, jossa on oltu vuosikymmeniä, mutta sitten taas täällä yhdeksän euron päivähommasektorilla on paljon sellaisia ihmisiä, jotka osaavat hyvin paljon erilaisia asioita.

He ovat joutuneet kokeilemaan elämässä monenlaista työtä ja oppineet perusasioita monenlaisessa hommassa ja lukeneetkin, itseopiskelleet.

Ei sentään aina tarvita kouluja. Minä olen itsekin säveltäjäksi opiskellut. Enkä ole tarvinnut mitään vuosia kestäviä koulutuksia, vaan itse olen opiskellut ja olen saanut sen, mitä olen hakenut ja tarvinnut siltä alalta.

Ja jos en mitä tiedä, tiedän sen, mistä sen löytää sen tiedon. Se on riittänyt ja se riittää jatkossakin.

On toki meillä ennakkoasenteita myös ihonvärin vuoksi. Minä sain lapsena kuulla myös siitä, että olen vähän tummempi iholtani, tai tummat silmät minulla on. Mikä näyttää tekevän sen, että minä näyttäisin muutenkin vähän tummemmalta, kun kesällä paljon otan aurinkoa, sillä olen nopea ruskettumaan.

Joskus jotkut ovat luulleet minua pakolaiseksikin. Minä olen saanut ainakin ennen kuulla niistäkin asioista paljon ennakkoluuloisia kommentteja ja kohdannut asenteita.

Minä en sorra ketään ihonvärin takia. En minkään muunkaan, paitsi kaikkia muslimeita kohtaan olen kuitenkin kaiken varalta ennakkoasenteellinen, sillä en osaa luottaa muslimeihin.

Facebookissa pyytelen auliisti kaveriksi, oli hän sitten mitä poliittista puoluetta tahansa, oli sitten homo tai lesbo tai hetero tai vaikka mikä tahansa.

Minä itse kommentoin aika rankasti homoudesta, koska pidän sitä kristinuskon vastaisena. Silti minä hyväksyn kavereiksi homojakin, myös olen hyväksynyt muslimeita, mutta koetan olla kuitenkin varovainen hyväksyessä muslimeita, koska tiedän, että heillä on aika monella tarkoitus tuhota länsimaista sivistystä.

Ei se mitään, jos minulla vähän aikaa onkin välillä joku muslimi kaverilistalla, koska ainakin pääsääntöisesti jaan musiikkiani ja ajatuksiani sosiaalisessa mediassa ja mikäli niitä ei oteta vastaan, poistan sellaiset kavereista, koska en koe heitä tarvitsevani.

Elikkä minun kavereissa saa käydä, sinne ei ole pakko jäädä, jos ei hyväksy minua tällaisena, kuin olen ilman ennakkoluuloja ja asenteita.

Myös näissä ennakkoasenteissa voi olla ylisuuria odotuksia toista ihmistä kohtaan tai sitten hyvin kielteisiä ja väheksyviä, myös ennakkoluuloja ja pelkoja. Kyllä minäkin nuorena käydessäni pienkoneasentajan koulutuksen koin vaikka mitä asenteita itseäni kohtaan, en ollut siitä alun perin edes kiinnostunut, mutta sellaisen jouduin käymään, kun en kiinnostavampaankaan koulutukseen päässyt. Elektroniikka-asentajaksi olisin halunnut, mutta pienkoneenkorjaajan linjan sitten ammattikoulussa kävin.

Enkä ole oikein tykännyt siitä hommasta, autoja olen kuitenkin mieluummin laitellut ja ehkä olisi se autopuoli pitänyt käydäkin. Pienkonepuolen koneita minulle aina tuotiin korjattavaksi, mutta eihän minulla ollut mittareita ja muita välineitä. En minä niitä pystynyt korjailemaan, nyt vaan moni luulee, että jos on jonkun koulutuksen käynyt, niin sehän pystyy tekemään mitä vaan kaikelle sille, mitä sille eteen työnnetään.

Jos ei ole resursseja tai mahdollisuuksia tehdä, niin on aika hankala sitten tehdä mitään.

Sitten on monesti ihmisiä paljon, joilla on myös tällainen ennakkoasenne ja ennakkoluulo, että jos kerran tekee, niin sitä kuvitellaan, että se tekee niin aina. Poliiseilla on tällainen harhakäsitys hyvin tiukasti juurtunut mieleen. Usein he kuvittelevat, että rikollinen on aina rikollinen. Jos joskus vahingossa tekee rikoksen, niin odotetaan automaattisesti, että kohta se tekee uudelleen uuden rikoksen.

Kuvitellaan myös, että rikollinen palaa rikospaikalle. On niitä tyhmiä rikollisia, jotka palaavatkin sinne, mutta viisaampi ei palaa vaan viisaampi tietää että kannattaa vaihtaa maisemaa välillä, vaihtaa toimintatapaa, vaihtaa täysin omaa tyyliä.

Myös kitaran kanssa liikkuessani kapakoissa sain aina tiettyjä ennakkoasenteita ja -odotuksia kuulla. Jos siellä oli joku soittanut joskus jotain Uralin pihlajaa tai Lokki-valssia ja muita sellaisia, niin minulta odotettiin myös sitä samaa. Minähän en niitä osannut, enkä tykännyt soitella. Minä osasin enemmän nuoremman polven musiikkia, mikä oli siihen porukkaan verrattuna silloin 20 vuotta sitten Kuopion kuppiloissa jotain Beatlesia ja Rafaelin Enkeleitä, Tuomari Nurmiota ja Hectoria, sekä muita tuollasia, mutta tuota vanhempaa tanssimusiikkia ei.

Se ei ollut koskaan kolahtanut minulle, enkä minä niitä osannut soittaa. Enkä välittänyt osata, koska en pitänyt sellaisesta musiikista, se ei vaan iskenyt minuun.

Kyllähän ne kivalta kuulostavat sellaisen soittamina, joka niitä osaa esittää, mutta itse en erityisen innostunut ole niitä ollut koskaan kuuntelemaan enkä soittamaan.

Varmasti meillä monella on monenlaisia ennakkoluuloja nyt varmasti myös Uuden Suomen puolella, odotellaan, minkälaista blogia minä seuraavaksi teen, ja että onko ihan syytä perustaa toinen profiili ja jättää sinne mainitsematta se, että olen perussuomalainen tai joku muu, koska se jo heti tiputtaa tietyt ennakkoasenteet eli luulotaudin pois.

Koska on olemassa paljon ilkeämielisiä ihmisiä, jotka haluavat tahallaan tehdä kiusaa ja näin saada eri poliittisen kannan edustajat vaiennettua.

MINÄ PERUSSUOMALAINEN

Minua ei politiikka paljoa kiinnostanut. Ei juuri ollut ketään, joka olisi sellaista politiikkaa tehnyt, joka olisi minuun iskenyt. Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni, joten joskus nuorempana ajattelin vähän vihreästi, mutta ihan vähän vaan. Nykyään vihreä ajattelu on karannut niin pahasti realistisen todellisuuden tuolle puolen, että minä en voi edes ottaa vihreitä tosissani. Minulle kohtuullinen luonnonkäyttö on tärkeämpää, kuin yltiöpäinen luonnonsuojelu.

Kyllä minä kristillisiä ajattelin myös hyvin varteenotettavina, mutta aika näytti sitten sen, että koin tulevani sieltä taholta pahasti petetyksi. Siellä ajateltiin Jumalan Sanasta vähän liian sallivasti, siihen malliin, että homot hyväksyttiin osaksi kirkkoa, homo- ja lesboparien vihkiminen tuli myös esiin.

Ei voida sanoa, että homoja ja lesboja pitäisi syrjiä tai hyljeksiä, mutta homous kun on mielestäni Jumalan tahdon vastaista ja näin ollen syntiä, niin vaikka meillä on Sovittaja ja Välimies Jeesus Kristus meidän asianajajanamme, ei hänen sovitustyönsä silti anna lupaa tehdä syntiä. Sillä tavalla, että saisimme jatkaa syntien tekemistä tarkoituksella, koska meillä on Jeesus Kristus. Meidän pitää katua syntejämme ja pyrkiä välttämään niitä, vaikka niitä koko ajan teemmekin.

Jo vuosia sitten minä huomasin perussuomalaisissa juuri jotain sellaista, joka täytti sisälläni vallitsevan poliittisen tyhjyyden. Mutta vain osittain. Soinin aikaan perussuomalaisetkin olivat vielä kovin epäselvä käsite, mistään ei saanut kunnon otetta, asiat tuntuivat muuttuvan jatkuvasti.

Mutta kun Halla-Aho tuli perussuomalaisten puheenjohtajaksi, silloin löysin oman juttuni. Etenkin Huhtasaaren "koti, uskonto ja isänmaa"-teema iski syvälle tajuntaani. Luin myös Halla-Ahon Skriptaa, jossa huomasin hyvin paljon viisautta. Huomasin, kuinka tärkeää turvallisuus on.

Siihen aikaan olikin meillä ollut voimakasta islamin maahantuontia, suoranaista invaasiota. Tunsin vaaran olevan ovella, niin tunnen sen olevan yhä edelleenkin.

Maamme päättäjät järjestävät maahamme juuri tuota islamia kiihtyvään tahtiin, eikä heillä ole motiivina mikään humanitaarisuus, ainoastaan omien etujensa ajaminen. He eivät piittaa oman maan kansasta, oman maan kansalaiset ovat heille vain mitään tuottamaton kuluerä, muualta tuodut meille vihamielistä kulttuuria edustavat elintasopakolaiset taas kiinnostavat päättäjiämme, sillä juuri heidän avullaan nuo päättäjät pystyvät pelaamaan suuria rahoja omaan pussiinsa.

Sitten tuli näitä muita lieve-ilmiöitä, jotka vaativat jopa "punaisen maton" levittämistä näiden muukalaisten tulla. Monet tahot alkoivat jo puhua, että kirkoista pitäisi poistaa ristit, Suomen lippu pitäisi suunnitella uudelleen, koska siinä on risti, joku puhui siitäkin, että Joulua ei saisi enää viettää, etteivät nuo vihamieliset muukalaiset loukkaantuisi.

Tästä jos mistä kristityn pitää viimeistään älähtää, ja tästä syystä minäkin aloin pitää meteliä asiasta.

Päätin myös liittyä perussuomalaisiin ihan kannatusmielessä, vielä tässä vaiheessa minä en koe suurempaa vetoa muuten politiikkaan, mutta koen olevani oikealla tiellä omissa silmissäni sekä Jumalani silmissä, kun olen perussuomalainen. Voisin yhtä olla myös kristillinen, mutta koska kirkolla on mennyt vähän överiksi tämä yltiösuvaitsevaisuus, joka suvaitsee myös synnin harrastamisen, en voi. Voisin myös olla reformilainen, mutta sieltä ei kovin voimallisesti päästä vielä vaikuttamaan maan asioihin, joten olen perussuomalainen ja tuen perussuomalaisia, sillä parempi että hyvän asian takia edes yksi puolue pääsee läpi, kuin monta jää roikkumaan jonnekin tietämättömiin. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Kun minulle syntyi poika vuonna 2017, aloin oikeastikin huolestua maailman ja etenkin tämän meidän rakkaan kotimaamme kehityksestä tulevaisuudessa. Kuka meistä oikeasti haluaa, että pieni lapsemme joutuu kärsimään islamisaation kurimuksesta. Kaula katkeaa, jos kuuntelee musiikkia, kristillistä uskoa ei saa tunnustaa, mitään muutakaan uskoa ei saa tunnistaa kuin islam, oudon uskonnoksi naamioidun systeemin nimissä opetetaan tappamaan ja raiskaamaan. 

Minä en halua lapselleni tuollaista tulevaisuutta. Minä haluan, että hän saa vapaana ja turvassa omassa kotimaassan,  valita musiikkinsa, uskonsa, vaimonsa, elämänsä, viettää perheensä kanssa Joulua kiittäen jälleen Jeesusta Kristusta avoimin mielin ilman pelkoa vihamielisen kulttuurin edustajien vainosta.

HOMOKYSYMYS KUOHUTTAA AINA KUN SE ESILLE OTETAAN

Kyselin facebookissa kerran, että minkähän takia telkkarissa näytetään homoja lasten katseluaikaan. Olen samasta asiasta maininnut ennenkin, että eikö niitä voisi näyttää yön pimeinä tunteina, että lapset eivät niitä vahingossa sattuisi katselemaan. Samaa aihetta käsittelin myös Uudessa Suomessa, josta kirjoitukseni bannattiin. Tässä minä kirjoitan siitä asiasta kuitenkin, niinkuin koen velvollisuutenani kristittynä puuttua asiaan.

Oli todella yllättävää, miten iso osa ihmisistä ei millään meinannut ymmärtää kysymyksen oikeaa merkitystä. Osa vastasi inhorealistisella leikkimielisyydellä kysymykseen, osa taas otti pahasti itseensä.

Minulle tuli sellainen johtopäätös, että nykyajan ihmiset ovat jo todella pahasti aivopestyä porukkaa.

Oli vastauksia, joissa oli syynä geenivirhe, ja heti joku älähti vastaan, että miksi geenivirheen takia ihmistä pitäisi rangaista. Tässä kohdassa vähän ihmettelen, että mitä siis rangaista? Silläkö ihmistä rangaistaan, että hänestä on tullut homo, vaiko sillä, että tämä "geenivirheen" tuotos halutaan pitää poissa näkyvistä, vai rangaistaanko tässä sitten niitä ihmisiä, jotka eivät halua tuota homoutta nähdä näyttämällä heille sitä?

Aina tässä homokysymyksessä tuodaan esille se ikiaikainen klisee, että jonkun tutkimuksen mukaan suurin osa "homofoobisista" ihmisistä tuntee vetoa samaan sukupuoleen.

Tuli myös sellaisia vastauksia, että homouteen ei voida opettaa. Tuotiin esille kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen toisiinsa tuntemaa suurta rakkautta. Tätä asiaa mietin lenkillä käydessäni. Jumalahan on rakkaus, ja rakkaus tulee Jumalalta. Mutta Jumala ei ole tarkoittanut seksuaalisuutta samaa sukupuolta olevien väliseksi asiaksi, vaan siinä on aina mies ja nainen. Näin siis Jumalan suunnitelman mukaan.

Voin vielä lisätä tuohon, että kun kerran homouteen ei voida opettaa, voidaan homouteen ollea opettamatta, siis pitämällä homouden asiana, joka se oikeasti on, ei tekemällä siitä jotain suosittua ja varsinkaan Jumalan hyväksymää, sillä sitä se ei ole.

Kuitenkin suuren osan mielestä edelleenkin on väärin näyttää lapsille tällaista mallia, joka on täysin luonnonvastainen. Moni kyllä tuo esille asiaa, että eläinten keskuudessa esiintyy homoutta yllättävän paljonkin. Mutta ei se silti tee siitä luonnonmukaista, luonnossa esiintyy muutenkin kaikenlaisia mutaatioita ja kasvuhäiriöitä, samaan tapaan luonnossa esiintyy myös psyykkisellä puolella häiriöitä, mutta sitä ei kannata alkaa normalisoida liikaa, muutenhan asiat menee siihen jamaan, että oikea normaali alkaa olla syrjäytetty, kun se epänormaalin "normaalin" tieltä raivataan pois.

Raamatullinen totuus on, että Sodoma ja Gomorra hävitettiin siksi, kun ihmiset olivat hyljänneet Jumalan luoman yhteyden miehen ja naisen välillä, ja langenneet luonnonvastaiseen yhteyteen.

Etääntyminen Jumalasta antaa tilaa synnilliselle himolle, joka on muunmuassa selitystä homouden yleistymiselle.

Seta aikoinaan yllytti homoja nousemaan esiin ja antoi mandaatin, että kaikkialle maailmaan on julistettava omaa homouttaan ja vaadittava sille oikeutusta. Vastaan väittäjiä varten piti keksiä "homofobia" -nimitys, johon vedoten voi kääntää toisen syylliseksi.

Yleisesti ottaen vielä moni on sitä mieltä, että homous on sairaus, vaikkakin on olemassa uusia vaihtoehtoisiakin tieteenhaaroja, jotka pitävät homoutta normaalina. Minä en voi ajatellakaan pitäväni homoutta normaalina, se ei voi olla kristillisesti tavoiteltavaa, sillä se on Jumalan tarkoitusta vastaan, se ei voi olla biologinenkaan tarkoitus, sillä homostelemalla ei lisääntymistä tapahdu.

Homoutta kuitenkin yritetään vääntää normaaliksi, moraali halutaan rappeuttaa ihmisiltä jo pienestä lapsesta lähtien, arvostelukyky pitää saada hämmennettyä niin, että enää ei voida sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin.

Ketä tämä tällainen kehitys palvelee? Ihmiskuntaa se ei ainakaan myönteisessä mielessä palvele, saatanaa se pikemminkin auttaa.

Usein kysytään, että keneltä se on pois, vaikka homojen annetaan kekkulehtia julkisesti miten mieli tekee? Se on Jumalalta pois! Se on Jumalan luomistyön pilkkaamista ja halventamista. Ei ole kaunista katseltavaa, että pridekulkueet kokoontuvat kirkon portaille, niinkuin sylkisivät Jumalaa silmille. Kappaleeni Inhorealismia kertoo tästä, videolla näytetään juuri tällainen kokoontuminen.

TIETOJA NÄISTÄ BLOGEISTA

 Tuli tarve perustaa tällaiset blogisivustot, joissa pureudun enemmän näihin lopunajan asioihin. Olen niitä käsitellyt myös Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissani, mutta siellä on sellainen käytäntö, että kun asia menee tietyn rajan yli, se bannataan. Omalta osaltani olen konenut bannauksia etenkin homoseksuaalisuutta ja islamia käsittelevissä kirjoituksissani kyseisellä alustalla. 

Tämän blogisivuston aloittaminen oli sinänsä helppoa, sillä olin jo yli seitsemän vuotta sitten luonut tälle alustalle jonkinlaista blogin pohjaa, josta ei sittemmin tullut sen enempää. Sivun oikeassa reunassa näkyykin päivämäärä 14.10.2011, jolloin tälle alustalle tein ensimmäisen kirjautumisen. Päivämäärä on jäänyt siihen nyt sitten kummittelemaan muistona menneisyydestä.  
Itse asiassa koko juttu unohtui ja huomasin vasta äskettäin että minulla on täälläkin jo kaikki valmiina. Sen kun vaan kirjoittamaan.

Blogisivuston nimeksi olin alkuun laittanut "Tosikertomuksia sieltä ja täältä", mutta kun minulla on tuon tyyppinen blogisivusto jo simplesitellä, niin annoin sitten tälle nimeksi "Maailmanlopun tuulet" samannimisen kappaleeni mukaan. 

Blogin kirjoitukset ovat siis kertomuksia lopunajan ennustusten toteutumisesta, omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja niistä. Tarkastelen asiaa siis Raamatun ennustusten valossa. Siksi tämä blogi nyt tässä alustassa, ettei maailmallinen pahuus ole heti bannaamassa kirjoituksiani pois peläten totuuden julki tulemista.